Tässä sarjassa käsitellään RC-taitolennon perusliikkeitä. Tavoitteena on kertoa F3A-Nordic-kilpailuohjelman taitolentoliikkeistä ja niiden harjoittelusta. Sarjassa esitettyjen taitolentoliikkeiden harjoittelusta on hyötyä ns. sunnuntailennättäjällekin lennokkien paremman hallinnan myötä.
Ensimmäisessä osassa käsiteltiin RC-taitolennätyksen perusteita ja kerrottiin kahden ensimmäisen taitolentoliikkeen harjoittelusta. Toisessa osassa tutustuttiin muutamiin lennätysvirheisiin sekä uusina lennätysliikkeinä esiteltiin silmukka, hidas vaakakierre, immelman sekä selkälento ja split-S.
Tässä osassa käsitellään edellisessä osassa opittujen liikkeiden tai niiden osien yhdistelmistä koottuja liikkeitä. Vaakakierre selkälennosta ja ulkopuolinen silmukka ovat osittain vanhan kertausta edellisessä osassa esitettyjen vaakakierteen ja silmukan malliin. Liikkeiden erot tulevat esille lähinnä ohjaussuunnissa.
Toinen ryhmä tässä osassa esitettäviä liikkeitä ovat päätyliikkeet, joista esitetään puolikas kuubalainen kahdeksikko, käänteinen puolikas kuubalainen kahdeksikko, humbty bump ja pystykäännös.
Nordic ohjelmaan kuuluvat lisäksi nelikulmainen ja kolmikulmainen silmukka sekä syöksykierre. Tämän osan lopuksi käydään vielä lyhyesti läpi koko Nordic-ohjelma.
Vaakakierre selkälennosta
Vaakakierre selkälennosta aloitetaan suorasta selkälennosta. Siivekkeitä poikkeutetaan halutun kierrenopeuden mukaan koko liikkeen läpi samana pysyvä vakiomäärä. Lennokin kallistuessa kyljelleen aloitetaan sivuperäsimellä korjaus lennokin lentolinjan tasaisen suorana pitämiseksi. Samalla vähennetään selkälennossa tarvittua työntöä, jottei lentorata kääntyisi sivullepäin.
Lennokin käydessä kyljellään pitäisi korkeusperäsimen olla suorassa. Lennokin yhä edelleen kallistuessa oikeinpäin vaakalentoon vähennetään sivuperäsinkorjaus vähitellen kokonaan pois. Toiselle kyljelle kallistuessa aloitetaan sivuperäsinkorjaus vastakkaiseen suuntaan. Takaisin selkälentoon saavuttaessa tarvitaan yleensä hiukan korkeusperäsimen työntöä korjaamaan lentorata vaakasuoraksi.
Selkälennosta suoritetun vaakakierteen nyrkkisääntönä on helppo muistaa esim. se, että sivuperäsinkorjaus aloitetaan samaan suuntaan siivekkeillä ohjauksen kanssa. Oikeinpäin vaakalennosta aloitetussa vaakakierteessähän sivuperäsinkorjaus aloitetaan vastakkaiseen suuntaan siivekepoikkeutukseen nähden.
Tyypilliset virheet selkälennosta aloitetussa vaakakierteessä ovat samantyyppiset kuin oikeinpäinkin aloitetussa vaakakierteessä: korjaukset sivuperäsimellä ja korkeusperäsimellä unohdetaan sekä kierteen suunta muuttuu liikkeen aikana. Harjoittelun alussa vaakakierre saattaa tuntua helpommalta tehdä erittäin nopealla kierrenopeudella pelkästään siivekkeiden avulla, mutta vaakakierteen teossa taito liittyy kuitenkin juuri kykyyn lennättää konetta hitaalla kierrenopeudella liikkeen läpi pysyen kokoajan suoralla lentoradalla.
Liikkeen perusteet opeteltua kannattaa kiinnittää huomiota kierrenopeuden tasaisuuteen ja liikkeen sijoittumiseen sektorissa.
KUVA 3.1 Vaakakierre selkälennosta
1/2 kuubalainen-8
Kuubalainen kahdeksikko on taitolentoliike, jossa lennokki lentää sivultapäin katsottuna kaadetun kahdeksikon muotoisen lentoradan.
Puolikas kuubalainen kahdeksikko aloitetaan vaakalennosta 5/8 silmukalla, jonka jälkeen lennokki oikaistaan 45 asteen selkäsyöksyyn. Selkäsyöksynä aloitetun syöksyn keskikohdalle sijoitetaan puolikas vaakakierre ja syöksyä jatketaan edelleen 45 asteen kulmassa, kunnes lennokki oikaistaan liikkeen lähtötasolle vaakalentoon liikkeen aloitussuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan lentäen.
Tyypillisiä virheitä 1/2 kuubalaisessa kahdeksikossa on unohtaa sijoittaa vaakakierre 45 asteen nousun keskelle. Toinen yleinen virhe on vetää 5/8 osasilmukan sädettä tiukemmaksi liikkeen lopussa.
KUVA 3.2 Puolikas kuubalainen kahdeksikko
Käänteinen 1/2 kuubalainen-8
Käänteinen puolikas kuubalainen kahdeksikko on peilikuva puolikkaasta kuubalaisesta kahdeksikosta. Liike aloitetaan vaakalennosta vetämällä lennokki 45 asteen nousuun. Nousun puolessavälissä käännetään lennokki selälleen puolivaakakierteellä. Nousua jatketaan vielä 45 asteen selkälennossa saman matkaa kuin noustiin ennen puolivaakakierrettä. Tämän jälkeen vedetään kone takaisin vaakalentoon 5/8 silmukalla. Koneen tulisi lentää nyt samalla korkeudella vastakkaiseen suuntaan kuin liikettä aloitettaessa.
KUVA 3.3 Käänteinen puolikas kuubalainen kahdeksikko
Pystykäännös
Pystykäännöksessä lennokki vedetään vaakasuorasta lennosta 90 astetta ylöspäin pystysuoraan nousuun suhteellisen pienisäteisellä neljännessilmukalla. Nousun aikana moottoritehoa pienennetään kunnes lennokki on melkein pysähtynyt. Tällöin lennokki käännetään sivuperäsimen ja mahdollisesti pienen tehonlisäyksen avulla painopisteensä ympäri 180 astetta päätyen nokka alaspäin pystysyöksyyn. Lennokki oikaistaan syöksyn lopuksi vetämällä takaisin vaakalentoon samansäteisellä silmukan neljänneksellä kuin liikkeen alussa siirryttiin pystynousuun.
Pystykäännösen lähisukulainen on ns. wing over, jossa moottoritehoa ja lentonopeutta pidetään pystynousun loppuvaiheessa suurempi määrä kuin pystykäännöksessä ja 180 asteen käännös pystysyöksyyn suoritetaan sivuperäsimellä siivenkärjen kautta kaarevalla pystysuuntaisella lentoradalla. Liian suurella nopeudella lennätetystä pystykäännöksestä tulee helposti wing over. Vastaavasti liian pienellä nopeudella suoritetusta pystykäännöksestä seuraa pyrstöluisu.
Pystykäännöksen harjoittelussa on hyvä kiinnittää erityistä huomiota liikkeen aloituksessa siipien vaakatasossa pitämiseen. Jos siivet ovat vinossa liikettä aloitettaessa, suuntautuu pystynousu vinoon pystysuoraan nähden ja virheen oikaisu takaisin oikealle lentolinjalle on alkuvirheen jälkeen todella hankalaa.
Toinen yleinen virhe on pystykäännöksen huipulta alaspäin käännyttäessä jättää ohjaamatta käännössuuntaa vastaan hiukan ennen lennokin rungon kääntymistä pystysyöksyyn. Vastaohjauksen puutteen näkee rungon heilahtelusta pystysyöksyn suoran linjan yli molemmille puolille heti (yli) 180 asteen käännöksen jälkeen.
KUVA 3.4 Pystykäännös
Aresti-piirrosmerkin muodosta huolimatta vaakalennosta pystynousuun ja pystysyöksystä vaakalentoon siirtyminen suoritetaan neljännessilmukalla. Silmukan säde voi olla lennokin lento-ominaisuuksien mukaan melko pienikin, mutta siirron ei tarvitse olla äkkinäinen ”suorakulma”. Harjoittelussa kannattaa kiinnittää kuitenkin huomiota molempien neljännessilmukoiden säteiden samankokoisuuteen.
Pystykäännös neljänneskiertein
Nordic-ohjelmassa pystykäännös on sijoitettu keskiliikkeeksi. Tämän mahdollistamiseksi liikkeen pystyosille on lisätty neljänneskierteet lennokin lentosuunnan säilyttämiseksi samana liikkeen jälkeen kuin liikettä aloitettaessa.
Lentoteknisesti liikkeen suoritus aloitetaan samoin kuin pystykäännöksessäkin, mutta lennokin pystynousun ja pystysyöksyn keskellä suoritetaan 1/4 pystykierre. Neljänneskierteen lisääminen pystyosuuksille tekee liikkeestä jonkin verran vaikeamman. Etenkin tuulisella säällä tuulikorjausten tekeminen oikeaan suuntaan vaatii hiukan harjoittelua.
1/4 pystykierteiden ei tarvitse olla äkkinäisiä ja epämääräisiä nykäyksiä, vaan ne voivat olla hyvin hitaitakin. Periaatteessa pystykierteet voi venyttää vaikka koko pystynousun ja -syöksyn mittaisiksi. Tällöin kuitenkin osasilmukoiden ja pystykierteiden välissä täytyy olla erotettavissa hetki, jolloin lennokki on suorassa. Käytännössä siis pystykierteen ja osasilmukan tulee erottua toisistaan selkeinä liikkeen osina.
KUVA 3.5 Pystykäännös 1/4 kiertein
Humbty bump
Humbty bumpin suoritus aloitetaan suorasta vaakalennosta, josta lennokki vedetään neljännessilmukalla pystysuoraan nousuun. Nousun puolessa välissä käännetään lennokki 1/2 pystykierteellä toisin päin. Nousun jälkeen vedetään lennokki puolisilmukalla pystysyöksyyn, josta se oikaistaan jälleen vetämällä neljännessilmukalla suoraan vaakalentoon.
Humbty bumpissa pitää muistaa varata riittävästi nopeutta huipun puolisilmukan aloittamiskohtaan, sillä lennokki tarvitsee energiaa pystynousun jälkeen vielä puolisilmukan laelle nousemiseenkin.
Tyypillisiä virheitä humbty bumpissa liian pienen silmukan suorituslentonopeuden lisäksi ovat erikokoiset säteet vaakalennosta pystynousuun ja pystysyöksystä vaakalentoon neljännessilmukoin siirryttäessä. Puolipystykierteen sijoittaminen hidastuvan pystynousun keskelle on usein myös vaikeaa, sillä siivekkeiden ja muiden ohjauspintojen poikkeuttaminen puolipystykierteen suorittamiseksi ja tuulikorjausten tekemiseksi jarruttavat hiukan lennokin nopeutta ja kääntävät lentosuunnan herkästi pois oikealta uralta. Täydellä teholla pystynousussa täytyy muistaa myös puolisilmukkaa aloittaessa ja tehdessä, että voimakkaassa ilmavirrassa korkeusperäsimen teho on suurempi kuin vaakalennossa siiven kantaessa normaalisti.
Nordic-ohjelmassa humbty bump on ns. valinnainen liike. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkeeseen voi yhdistää lennokin lennätyslinjan syvyyssuuntaisen korjauksen. Korjaus suoritetaan lisäämällä 1/4 pystykierteet pystyosuuksille. Puolisilmukan voi tehdä silloin joko vetämällä tai työntämällä korjaustarpeen suunnan ja mielihalujen mukaan.
Valinnaista humbty bumpin korjausta kannattaa muistaa harjoitella ennen kilpailuja, sillä tarve korjaukselle voi tulla eteen yllättäen vasta kilpailulennolla !
KUVA 3.6 Humbty bump
Nelikulmainen silmukka
Nelikulmaisessa silmukassa lennokki vedetään suorasta vaakalennosta pienehkösäteisellä neljännessilmukalla pystynousuun. Pystynousun paikka määräytyy nelösilmukan säteen mukaisesti. Pystynousu sijoitetaan puolikkaan neliösilmukan säteen verran sektorin keskimerkin ohitse liikkeen aloituksen lentosuuntaan. Pystynoususta lennokki vedetään selälleen suoraan selkälentoon, josta taas vedetään symmetrisesti pystynousun paikkaan ja sektorin keskimerkkiin nähden pystysuoraan syöksyyn. Pystysyöksystä oikaistaan jälleen vetämällä aloituskorkeudelle ja -linjalle vaakasuoraan lentoon.
Liikkeen suorituksessa tulee huomioida neljännessilmukoiden samansäteisyys. Selkälento-osuuden hallittavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää varata pystynousun jälkeiseen neljännessilmukaan riittävästi nopeutta. Liian pieni nopeus selkälento-osuudella aiheuttaa herkästi lennon epävakautta siiven huonon kantokyvyn ja ohjauspintoihin osuvan voimakkaan potkurivirtauksen johdosta.
KUVA 3.7 Nelikulmainen silmukka
Kolmikulmainen silmukukka
Kolmikulmaisessa silmukassa lennokki vedetään suorasta vaakalennosta 45 asteen nousuun, josta vedetään 135 asteen verran suoraan selkälentoon, josta vedetään edelleen 135 asteen verran 45 asteen syöksyyn. Syöksystä oikaistaan 45 asteen vedolla suoraan vaakalentoon. Lennetyn liikkeen tulee olla symmetrinen keskiakselinsa suhteen.
Kolmikulmaisen silmukan haastavuus on lennättää melko pienisäteiset ”silmukan” kulmat tarkasti ja samalla säilyttää ylöspäin lennätettäessä riittävä nopeus, jotta selkälento-osa pysyy hallittavana. Tuulikorjausten lennättäminen vaikeuttaa tietysti liikettä, mutta harjoituksella oppii korjaamaan tuulen vaikutuksia oikean määrän ja säilyttämään liikkeen oikealla linjalla.
KUVA 3.8 Kolmikulmainen silmukka
Ulkopuolinen silmukka
Ulkopuolisessa silmukassa lennokki työnnetään suorasta vaakalennosta pienen hidastamisen (tai moottorin tehojen pienentämisen) jälkeen alakautta ympyrälentoradalle. Vähän ennen alinta kohtaa aletaan lisäämään lentonopeuden säilyttämiseksi moottorin tehoja ylöspäin nousua varten. Täyden kierroksen jälkeen lennokki oikaistaan suoraan vaakalentoon keskittämällä ohjaimet.
Ulkopuolisen silmukan lennättämiseen pätee periaatteessa kaikki mitä aikaisemmissa osissa on kerrottu silmukan lennättämisestä kunhan vain muutetaan vetäminen työntämiseksi ja oikeinpäin lento selkälennoksi.
KUVA 3.9 Ulkopuolinen silmukka
Syöksykierre
Syöksykierre aloitetaan suorasta vaakalennosta hidastamalla tyhjäkäynnillä ja hitaasti kiristyvällä vedolla lennokin nopeus sakkausrajalle saakka. Nopeuden hidastus tulee tehdä vaakasuoralla lentoradalla kiristyvästä vedosta huolimatta. Kun lennokki sakkaa, painetaan sivuperäsin laitaan ja korkeusperäsin pidetään täysin vedettynä liikkeen ajan. Oikaisu aloitetaan keskittämällä sivuperäsin ja korkeusperäsin. Joillakin lennokeilla vaaditaan lisäksi hiukan työntöä ja vastakkaista sivuperäsin poikkeamaa sekä mahdollisesti pieni tehon lisäys. Lennokki oikaistaan kierteestä pystysuoraan syöksyyn, josta oikaisua jatketaan nopeutta lisäten vetämällä neljännessilmukan kautta suoraan vaakalentoon.
Syöksykierteen tyypillisin virhe on aloittaa se liian hätäisesti ennen sakkausta nopean vaakakierteen kautta, jolloin liikkestä tulee tynnyrin kaltainen pystysuuntainen liike. Harjoittelussa onkin ensiarvoisen tärkeää kokeilla miten lennokki käyttäytyy osasakkaustilassa ja miten se sakkaa suoralla vedolla. Vasta tämän jälkeen kannattaa alkaa harjoittelemaan syöksykierteen tekemistä antamalla sakkaushetkellä täysi sivuperäsinpoikkeutus.
KUVA 3.10 Kolme syöksykierrettä
Nordic-ohjelma
Tässä luvussa kuvataan lyhyesti Nordic-taitolento-ohjelman liikkeet.
KUVA 3.11 Nordic-ohjelma
Edellä esitetyt taitolentoliikkeet ja muutama niiden yhdistelmä peräkkäin yhdistämällä saadaan koottua F3A Nordic-taitolento-ohjelma. Ohjelma alkaa vastatuuleen lentoonlähdöllä (1), johon kuuluu lisäksi proseduurikäännös lennätyslinjalle, suora (trimmaus-) ohilento myötätuuleen ja vapaavalintainen päätyliike.
Seuraavana ohjelmassa on kaksi silmukkaa keskiliikkeenä (2). Seuraava päätyliike on käänteinen kuubalainen kahdeksikko (3). Sektorin keskellä suoritetaan kaksi vaakakierrettä (4), joita seuraa päätyliikkeenä puolikas kuubalainen kahdeksikko (5).
Keskiliikkeenä vuorossa on nelikulmainen silmukka (6), jota seuraa päätyliikkeenä immelmann (7). Sektorin keskelle sijoitetaan kaksi ulkopuolista silmukkaa (8), joita seuraa päätyliikkenä split-S (9).
Seuraavaksi keskiliikkeenä on pystykäännös neljänneskiertein (10), jota seuraa humbty bump (11). Kolmiosilmukka-keskiliikkeen (12) jälkeen suoritetaan puolikas silmukka (13).
Selkälennosta suoritetun vaakakierteen (14) jälkeen päätyliikkenä on puolikas nelikulmaisesta silmukasta (15), millä päädytään takaisin suoraan vaakalentoon. Sektorin keskelle tulee suora selkälento (16), jonka jälkeen tehdään puolikas nelikulmaisesta silmukasta puolella pystykierteellä (17).
Lennätyssarjan varsinaiset taitolentoliikkeet lopettaa keskiliikkeenä lennätettävät kolme syöksykierrettä (18). Niiden jälkeen lennätetään vielä kaksi 180 asteen kaarrosta laskukierrokseksi ja suoritetaan lasku (19) sektorimerkkien väliselle kiitoradalle.
Turn-around ohjelmien harjoittelu
Taitolento-ohjelman harjoittelu kannattaa jakaa pienempiin osiin, joista ensimmäisen tason muodostavat yksittäisten taitolentoliikkeiden osat. Näitä atomaarisia osia ovat mm. suora vaaka- ja selkälento, kaarros, vaakakierre ja silmukka. Näitä elementtejä täytyy harjoitella itsenäisinä liikkeinä jollei niiden suoritus liikkeiden osina suju tai suorituksissa tehdään systemaattisia virheitä.
Seuraavan harjoittelutason muodostavat yksittäiset taitolentoliikkeet, jotka koostuvat edellisen tason elementeistä. Näitä ovat mm. tässä osassa aikaisemmin esitetyt liikkeet. Kun yksittäisten liikkeiden suoritus keskiliikkeinä onnistuu hyvin, kannattaa liikkeitä alkaa harjoittelemaan esim. kolmen liikkeen sarjoina, joissa ensin suoritetaan sektorin päädyssä päätyliike, keskellä keskiliike ja sektorin toisessa päädyssä päätyliike. Liikkeet sopivasti valitsemalla voidaan tätä kolmen liikkeen sarjaa toistaa peräkkäin.
Lopulta sitten sarjat yhdistämällä voidaan aloittaa koko ohjelman harjoitteleminen. Jatkuvana liikkeiden sarjana suoritetussa harjoittelussa huomaa nopeasti aikaisemmissa liikkeissä tehtyjen virheiden vaikutukset lennätyslinjan korkeuteen ja suuntaan. Näiden virheiden minimointi ja korjaus koko lennon ajan tekeekin tavallisesta lennättäjästä taitolentäjän !
Kesän F3A FAI- ja Nordic-luokkien lennätysohjelmat ja kilpailukalenteri löytyvät F3A-Finland ry:n kotisivuilta.
Aikaisemmin ilmestyneet osat
Osa1 : Suora vaakalento ja proseduurikäännös.
Osa2 : Silmukka, hidas vaakakierre, immelman, selkälento ja split-S.
Juttu julkaistu alunperin virtuaalisessa Lennokki-lehdessä numerossa 3/2001. Kirjoittaja on Raimo Ruokonen [email: Raimo.Ruokonen #AT# insta.fi ].
