Tässä sarjassa käsitellään RC-taitolennon perusliikkeitä. Tavoitteena on kertoa F3A-Nordic-kilpailuohjelman taitolentoliikkeistä ja niiden harjoittelusta. Sarjassa esitettyjen taitolentoliikkeiden harjoittelusta on hyötyä ns. sunnuntailennättäjällekin lennokkien paremman hallinnan myötä.
Ensimmäisessä osassa käsiteltiin RC-taitolennätyksen perusteita ja kerrottiin kahden ensimmäisen taitolentoliikkeen harjoittelusta. Tässä osassa tutustutaan muutamiin lennätysvirheisiin sekä niiden korjaamiseen. Uusina lennätysliikkeinä esitellään silmukka, hidas vaakakierre, immelman sekä selkälento ja split-S.
Lennätystekniikkaa
Jos ehdit jo harjoitella sarjan 1. osassa esitettyjä liikkeitä, huomasit varmaan, että suoran vaakalennon ja proseduurikäännöksen lennättämisessä tulee tehtyä helposti aina samat virheet.
Yleisimpiä virheitä suoraa linjaa lennätettäessä on lennättää lennokkia koko ajan samassa kulmassa itseensä nähden. Tällöin kone ei lennäkään suoraa linjaa, vaan se tekee suurta kaarta. Kauempana ollessaan kone nousee myös herkästi korkeammalle. Perspektiivistä johtuvien lennätysvirheiden korjaamiseksi täytyy muistaa pitää lennokin siipi vaakasuorassa. Tällöin lennätyspaikalta katsottuna suorassa vaakalennossa siivestä näkyy aina hiukan alapuolta.
Proseduurikäännöksessä saatoit huomata, että käännösten tekeminen eri suuntiin ei onnistunutkaan siten, että lennokki palasi käännöksen jälkeen samalle linjalle ja lentokorkeudelle jolla se lensi ennen käännöstä. Oikeaoppisessa kaarroksessa sivuperäsimen käyttö auttaa pitämään lennokin lentoradan oikealla korkeudella ja estämään lennokin luisumisen alaspäin. Käännöstaitolentoliikkeiden harjoittelua helpottaa liikkeen harjoitteleminen ”keskiliikkeenä” suoraan lennättäjän edessä. Kun liike alkaa sujua paremmin, voidaan sitä alkaa harjoitella vähitellen yhä kauempana (päätyliikkeenä).
Arestisymboleista
Taitolentolikkeiden yksinkertaiseksi graafiseksi kuvaamiseksi käytetään liikkeiden lentorataa muistuttavia arestisymboleita. Arestisymbolit koostuvat tietyistä perusosista, jotka kuvaavat mm. suoraa oikeinpäin tapahtuvaa vaakalentoa (suora yhtenäinen viiva), suoraa selkälentoa (suora katkoviiva), vaakakierrettä (toisen arestisymbolin, esim. suoran viivan yli piirretty puoliympyrän muotoinen nuoli) tai silmukkaa (ympyrä).
Liikkeen aloituskohta merkitään symboliin pienellä pallolla, jonka sisälle kirjoitetaan liikkeen järjestysnumero ohjelmassa. Liikkeen loppu merkitään symbolin lopussa sijaitsevalla poikittaisella viivalla.
Symboleiden avulla voidaan esittää helposti koko taitolento-ohjelma piirtämällä liikkeitä kuvaavat arestisymbolit paperille peräkkäin ja allekkain. Tällä esitystavalla voidaan myös helposti havainnollistaa turn-around ohjelman jatkuminen ilman pysähdyksiä liikkeestä toiseen. Sektorin keskelle sijoitettavat liikkeet piirretään ohjelmassa paperin keskelle ja päätyliikkeet vuorotellen keskiliikkeiden oikealle ja vasemmalle puolelle laidoille. Taitolento-ohjelman ensimmäinen liike piirretään paperin ylälaitaan ja symbolien piirtoa jatketaan riveittäin alaspäin.
Arestisymbolien avulla voidaan määrittää myös taitolentoliikkeiden suhteellisia vaikeusasteita ns. K-kertoimien (K-factor) avulla. Jokaisella perus-arestisymbolilla on oma K-kertoimensa. Jos liikkeessä yhdistetään useita arestisymboleita, määritellään kokonaisliikkeen K-kerroin liikkeen osien K-kertoimien summaksi.
Esimerkki.
Silmukka
Silmukka on taitolentoliikkeistä ehkä suoran vaakalennon jälkeen vaikein. Pyöreästä muodosta johtuen kaikki virheet näkyvät helposti. Silmukan harjoittelun tärkeimpiä asioita on oppia aloittamaan taitolentoliikkeet suorasta vaakalennosta siivet vaakasuorassa. Tällöin lennokin asento mahdollistaa, että liike lähtee heti alusta oikeaan suuntaan. Alkuvaiheessa silmukkaa on helpompi harjoitella vastatuuleen, jolloin sivutuulikorjausten tekeminen ei vie kaikkea huomiota.
KUVA 2.1 Silmukan arestisymboli
Silmukkaa varten kerätään riittävästi nopeutta suorassa vaakalennossa täydellä teholla. Lennätyssektorin keskellä aloitetaan kevyt veto pitäen siivet vaakasuorassa, jolloin lennokki kohoaa ympyrärataa pitkin ylöspäin. Silmukan laelle saavuttaessa pienennetään moottorin tehoja painovoiman huolehtiessa riittävästä nopeudesta alaspäin tultaessa. Selkälentovaiheessa saatetaan joutua vetoa hiukan löysäämään, jotta silmukasta tulisi pyöreä.
Silmukkaa harjoitellessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiosta siihen, että liikettä lennättäessä ei käytä vahingossa korkeusperäsimen kanssa yhtäaikaa siivekkeitä. Jos näin pääsee käymään, tulee silmukasta kierukka, jonka korjaaminen takaisin silmukaksi onkin sitten mahdotonta.
Silmukan harjoittelemisen aikana kannattaa opetella tekemään pieniä korjauksia liikkeen sivusuuntaisten virheiden korjaamiseksi sivuperäsimellä. Taitojen kehittyessä voi silmukan tehdä jopa sivutuuleen korjaamalla vastaan sivuperäsimellä. Tällöin lennokin (painopisteen) piirtämä lennättäjälle näkyvä lentorata on ympyrä, vaikka lennokin nokka ei osoitakaan lentosuuntaan. Tuulen huomioonottamista taitolentoliikkeitä lennätettäessä kutsutaan tuulikorjaukseksi.
Silmukka tai osasilmukka on osana useissa eri taitolentoliikkeissä, joten sen harjoittelemiseen kannattaa käyttää paljon aikaa. Kun yhden silmukan tekeminen alkaa tuntua liian helpolta, saa harjoitteluun lisää vaikeusastetta kun tekee peräkkäin useampia silmukoita. Kahden peräkkäisen hallitun silmukan tekeminen kannattaa harjoitella kunnolla !
Hidas vaakakierre
Vaakakierre on yksi taitolennon perusliikkeistä. Sen harjoitteluun kannattaa uhrata riittävästi aikaa ja huomiota, jotta välttäisi huolimattomassa harjoittelussa lennätystapaan helposti juurtuvat virheet.
Täyden vaakakierteen kiertonopeuden tulisi olla noin 2-3 sekuntia. Nopealla kiertonopeudella ei yleensä välttämättä tarvita lainkaan sivuperäsinkorjausta kylkilentovaiheessa, ainoastaan hiukan korkeusperäsimen työntöä selkälentovaiheessa. Yleinen virhe on ”unohtaa” korkeusperäsimen työntö päälle siirryttäessä selkälennosta kylkilentoon vaakakierteen loppuvaiheessa. Tällöin lennokin lentosuunta ajautuu virheellisesti sivuun. Korkeus- ja sivuperäsimellä vaakakierteen aikana tehtävät korjaukset tulisi pitää pehmeinä ja välttää äkillisiä korjausliikkeitä.
Kun harjoittelussa edetään niin pitkälle, että vaakakierteet alkavat näyttää vaakakierteiltä, voi niitä alkaa sijoittaa sektorin keskelle ja kiinnittää huomiota liikkeen lopetukseen siivet vaakatasossa. Kuten kaikilla muillakin liikkeillä, on liikkeen aloitus ja lopetus tärkeää tehdä siivet vaakatasossa. Usein kierteen lopussa tarvitaan pieni oikaisu vetäen korkeusperäsimellä kone vaakatasoon. Yleisesti käytetty huijauskeino tämän virheellisestä ohjaamisesta johtuvan korjauksen välttämiseksi on aloittaa vaakakierre koneen nokka hiukan ylösvedettynä, mutta tätä tapaa ei voi suositella.
Oikeampi tapa on tehdä kylki- ja selkälentovaiheissa korjaukset sekä sivu- että korkeusperäsimillä, jotta koneen lentorata pysyisi koko liikkeen läpi vaakasuorassa.
Kun vaakakierre alkaa sujua, kannattaa harjoittelua jatkaa tekemällä kaksi tai useampia vaakakierteitä peräjälkeen. Tarvittavien korjausliikkkeiden suuruuksia ja suuntia harjoitellessa helpottaa koneen pysäyttäminen kesken liikkeen esim. selälleen ja kummallekin kyljelleen. Aluksi vaakakierrettä voi harjoitella suuremmalla kierrenopeudella, jolloin tarvittavien korjausten määrä on pienempi. Taitojen kasvaessa (ja jotta taidot kasvaisivat !) tulee kiertoliikettä hidastaa. Tällöin harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota myös liikkeen sijoittumiseen sektorissa sekä tasaiseen kiertonopeuteen.
KUVA 2.2 Hitaan vaakakierteen arestisymboli
Immelmannin käännös
Immelmannin aloitus suoritetaan samoin kuin silmukankin. Täydellä kaasulla ja maksiminopeudella aloitettuna sen suorittaminen on paljon helpompaa. Puolisilmukan jälkeen käännetään lennokki selkälennosta oikeinpäin siivekkeillä (ja sivuperäsimellä kylkilentovaiheessa korjaten) puolivaakakierteellä. Erityisen tärkeää on huomata, että puolisilmukka lennätetään loppuun asti, ennenkuin aloitetaan puolivaakakierre. On parempi lentää puolisilmukan jälkeen pieni pätkä suoraa selkälentoa, kuin aloittaa puolivaakakierre liian aikaisin.
Immelmannin yleinen virhe on unohtaa korkeusperäsin puolisilmukan jälkeen vedetyksi tai työnnetyksi puolivaakakierteessä. Tällöin lennokin suunta muuttuu puolivaakakierteen aikana.
KUVA 2.3 Immelmannin käännöksen arestisymboli
Siivekkeiden käytöstä
Siivekkeiden tarkoitus on kallistaa lennokkia. Kallistuksen suurentuessa vaakalennosta lähdettäessä vähentyy siiven nostovoima. Lennokin runko ei yleensä aiheuta siiven veroista nostovoimaa, joten lennokin runko lähtee kyljelleen kallistuessa helposti putoamaan alaspäin. Tätä alaspäin kallistumista vastaan korjataan ohjaamalla sivuperäsimellä kallistukseen nähden vastakkaiseen suuntaan. Tarvittavan sivuperäsimen ohjauksen suuruus riippuu monesta eri tekijästä. Immelmania ja split-s:ää harjoitellessa tulee kiinnittää huomiota tarvittavaan sivuperäsinkorjauksen määrään puolivaakakierteissä.
Selkälento
Selkälennon harjoittelu on helpointa aloittaa puolisilmukalla vaakalennosta. Tällöin saadaan samalla hiukan lisäkorkeutta ja lyhyen selkälento-osuuden jälkeen voidaan liike oikaista silmukan tapaan vetämällä takaisin vaakalentoon. Toinen tapa on kääntää lennokki suorasta vaakalennosta selälleen puolivaakakierteellä.
Selkälennossa on muistettava samat perusasiat kuin oikeinpäinvaakalennossakin. Siivet tulee pitää vaakatasossa ja lennokin suunta ja korkeus vakioina. Korkeusperäsintä joutuu yleensä hiukan työntämään selkälennon aikana, jotta siiven asetuskulma pysyisi riittävänä kannattamaan lennokkia. Työntäessä korkeusperäsintä tulee samalla välttää turhaan liikuttamasta siivekkeitä !
Selkälennossa kannattaa opetella sivusuuntaisten virheiden aktiivinen korjaaminen sivuperäsimellä. Sivuperäsin tuntuu toimivan selkälennossa ”väärinpäin” normaaliin lentoon nähden. Siivekkeet ja korkeusperäsin toimivat totuttuun tapaan ”oikeinpäin”.
Kun lennokki pysyy suorassa selkälennossa hallinnassa voidaan harjoitella lisäksi kaarroksia ja muitakin liikkeitä selkälennosta. Alkuvaiheessa kannattaa lennättää riittävän korkealla, jotta lennokin mahdollisesti riistäytyessä hallinnasta olisi riittävästi aikaa oikaista…
KUVA 2.4 Suorasta vaakalennosta suoritetun selkälennon arestimerkintä
Split-S
Split-S on liikkeenä immelmannin vastakohta. Kone käännetään ensin puolivaakakierteellä selälleen. Tämän jälkeen selkälennosta kone oikaistaan sisäpuolisella puolisilmukalla vaakalentoon. Harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota erityisesti liikkeen eri osien rauhalliseen suoritukseen. Puolivaakakierteen ja puolisilmukan tulee erottua selvästi toisistaan. Puolisilmukka alkaa selkälennosta, eikä sitä saa aloittaa ennenkuin puolivaakakierre on pysäytetty siivekkeillä tarkalleen selkälentoon.
Split-S:n harjoittelu aloitetaan suorasta vaakalennosta pienentämällä kaasua ja tekemällä puolivaakakierre, joka pysäytetään selkälentoon. Alussa selkälentovaihetta voi pidentää hiukan ja samalla tehdä tarvittavat korjausliikkeet, jotta kone olisi siivet vaakatasossa ja nokka oikeaan suuntaan ennen puolisilmukan aloittamista. Puolisilmukan alkuosassa ei kannata vetää aluksi liian rajusti, jotta puolisilmukasta tulisi muodoltaan pyöreä. Alaspäin syösyessä kone kerää herkästi liian paljon nopeutta, joten kaasu kannattaa pistää varsinkin kaksitahtisilla moottoreilla riittävän ajoissa tyhjäkäynnille. Tehoja voi hiukan lisätä koneen oietessa takaisin vaakalentoon.
Puolisilmukan ja split-s:n lopetus tapahtuu suoraan vaakalentoon. Jälleen tulee kiinnittää erityistä huomiota siipien pysymiseen vaakatasossa.
KUVA 2.5 Split-S
Seuraavassa osassa käsittelemme vielä hiukan lisää vaakakierrettä sekä muutamien jo opittujen liikkeiden tai niiden osien yhdistelmiä.
Aikaisemmin ilmestyneet osat
Osa1 : Suora vaakalento ja proseduurikäännös.
Juttu julkaistu alunperin virtuaalisessa Lennokki-lehdessä numerossa 2/2001. Kirjoittaja on Raimo Ruokonen [email: Raimo.Ruokonen #AT# insta.fi ].
