F3A-luokan säännöissä moottori on nykyään täysin vapaa, ilman teho- tai iskutilavuus rajoituksia. Riitää että lennokki moottoreineen painaa 5kg tai alle (polttomoottorilennokki ilman polttoainetta, sähkökone akkuineen). Sähkömoottoreille tosin on määrätty akun maksimijännitteeksi 42 V. Voimanlähde voi siis olla mikä tahansa mäntämoottori, sähkömoottori tai vaikka potkuriturbiini.
| HUOM! Sport luokassa nämä rajoitukset eivät päde vaan kone on täysin vapaa! Nordicissa painorajaa tulkitaan väljemmin kotimaan kisoissa mutta koko on rajoitettu 2 m x 2 m. FAI-luokassa kaikkia sääntöjä valvotaan myös SM-kisoissa. |
|---|
Maailman huipulla tällä hetkellä suosituimpia voimanlähteitä ovat nelitahtinen hehkutulppamoottori sekä sähkö. Kansallisella tasolla kaksitahtinen hehkutulppamoottori on Suomessakin hyvin suosittu. Bensiinimoottoreita on myös nähty MM-tasollakin, tosin vielä ilman suurempaa menestystä.
Kaksitahtiset hehkutulppamoottorit
Kaksitahtisista hehkutulppamoottoreista taitolennokkikäytössä suosituimpia ovat Japanilaisen OS:n mallit OS140RX, sen paranneltu malli OS140RX-EFI ja OS160FX-FI.
OS140RX on varustettu polttoainepumpulla se on takapuhalteinen, jolloin melurajan täyttämiseen vaadittava suurehko resonanssipakoputki on helpompi asentaa ja siitä saadaan kevyempi. Moottori hankintahinnaltaan ja käyttökuluiltaan kohtuullisen edullinen, kevyt, helppokäyttöinen, luotettava ja kohtuullisen tehokas (APC 18 x 10 noin 7800RPM 15% nitrolla). Siksi sitä onkin helppo suositella varsinkin ensimmäistä 2m taitolennokkiaan suunnittelevalle.
Tullessaan markkinoille, OS140RX oli tehokkaampi kuin silloin saatavilla olleet nelitahtimoottorit, eikä sähkökoneiden akkutekniikka ei ollut vielä kehittynyt F3A-luokassa vaadittavalle tasolle. Uusimmat nelitahtimoottorit (YS160DZ, YS170DZ, OS FS-200S-FI) sekä sähkölennokit ovat kuitenkin ajaneet tehossa sen ohi. Myöskään kaasuvaste ei kaksitahdissa ole niin hyvä kuin nelitahdilla tai sähkömoottorilla, joka varmasti pidemmälle ehtinyttä harrastajaa alkaa jossain vaiheessa häiritsemään. Siksi sitä ei enää voikkaan suositella kansainvälisiin kisoihin tähtäävälle harrastajalle, SM-tasolla se riittää kuitenkin FAI-luokassakin pitkälle. Nordic-luokassa moottorin teho ja muut ominaisuudet riittävät nykypäivänäkin erittäin pitkälle jopa PM-tasollakin.
Muista OS:n malleista mainittakoon OS120AX, OS160FX jotka ovat kuitenkin pumputtomia ja sivupuhalteisia.
Vähemmän suosiota ovat saaneet Italialainen Mintor ja sen mallit 140 ja 170 sekä Webran 145 ja 160. Kaikki neljä ovat taitolennokkikäyttöön suunniteltuja takapuhalteisia ja polttoainepumpulla varustettuja. Käyttökokemukset maailmalla ovat kuitenkin olleet varsin vaihtelevia eivätkä ne ole saavuttaneet suurta suosiota F3A harrastajien keskuudessa.
Sport ja Nordic luokissa sekä pienemmissä talviharjoituskoneissa on myös hyvällä menestyksellä käytetty OS91FX ja OS120AX moottoreita. Kummankin voi halutessaan varustaa resonanssipakoputkella ja/tai polttoainepumpulla.
Nelitahtiset hehkutulppamoottorit
Taitolennokkikäytössä suosituin nelitahtimoottori on Japanilainen YS. Suosio perustuu kampikammiopainetta hyväksi käyttävän ahtimen avulla saavutettuun hyvään teho-paino suhteeseen ja kaksitahtia parempaan kaasuvasteeseen.
YS:n aiemmat ja nykyisetkin pienemmät mallit käyttävät polttoaineen syöttöön paineistettua järjestelmää jossa kampikammiopaine johdetaan yksisuuntaisventtiilin kautta polttoainetankkiin. Paine tankissa pakottaa polttoaineen moottorille jossa sen virtausta kontrolloidaan paineohjatulla venttiilillä, ns regulaaattorilla. Uudemmat DZ moottorit on varustettu polttoainepumpulla ja niissä tankia ei enää paineisteta vaan sen pitää saada jostain korvausilma.
Uusin tulokas F3A nelitahtimoottoreissa on OS:n FS-200S-FI josta on vielä varsin vähän käyttökokemuksia. Moottori on varustettu YS-tyyppisellä ahtimella sekä elektronisesti ohjatulla polttoaineen ruiskutuksella.
YS:llä on myös täysikokoista pienempiä malleja joita on käytetty Sport ja Nordic luokissa sekä pienemmissä talviharjoituskoneissa. Näistä voidaan mainita mm YS63FZ-S ja ja YS110FZ.
Sähkömoottorit
Sähkömoottoreilla on taitolennokkikäytössä useita etuja mäntämoottoreihin verrattuna. Sähkömoottoria ei tarvitse erikseen käynnistää ja se on erittäin toimintavarma, kisatilanteessa säästyy aikaa (koneen pitää olla ilmassa 3 min kuluessa starttiluvasta ja takaisin maassa 8 min kuluessa). Tärinättömyys säästää servoja, joka on tärkeää lennokissa jolla harjoitellaan paljon.
Sähkölennokissa käytetään tyypillisesti hiukan isompaa potkuria kuin vastaavassa polttomoottorilenokissa (20″-22″). Ison potkurin parempi hyötysuhde kompensoi hiukan pienempää maksimitehoa. Iso potkuri kuitenkin tarjoaa hurjan staattisen vedon ja, yhdessä nopeudensäätimen jarrun kanssa, hidastaa koneen vauhtia pysytysyöksyssä. Sähkön haittapuolina voi vielä pitää kohtuullisen monimutkaista kenttälatausjärjestelyä, nykyisten akkujen korkeahkoa hintaa sekä niiden kohtuullisen lyhyttä käyttöikää.
Yksi ehkä maallikon mieleen harvemmin tuleva etu on savuvanan puute. Moninkertainen pohjoismaiden mestari Ola Fremming piti tätä yhtenä suurimmista hyödyistä sähkölennokissa. Pyörteisessä ilmassa kiertyvä savuvana voi saada hyvän liikkeen näyttämään huonolta ja toisaalta tyynessä voi paljastaa virheitä. Periaatteessahan tuomareiden tulisi seurata pelkästään lennokkia mutta ihmisiä tuomaritkin ovat.
Suosituimmat sähkömoottorit tällä hetkellä ovat Hacker C-50XL Competition sekä Plettenberg Xtra 30-10 Evo. Edellä mainittu on vaihteellinen sisäpyörijä (magneetti pyörii moottorin sisällä), jälkimmäinen on taas on suoravetoinen ulkopyöriä (moottorin kuori ja magneetit pyörivät). Akkuina yleisimpiä ovat 10 kennoiset (37 V nimellinen, 42 V täynnä) ja noin 4500-5500 mAh kapasiteetin omaavat Litium Polymeeri akut.
Kaksitahtiset bensiinimoottorit
Bensamoottorin etuina ovat mm edulliset polttoainekustannukset. Bensamoottori käy kuitenkin kuumempana kuin metanolia polttoaineenaan käyttävä hehkutulppamoottori, joka johtaa lisääntyneeseen jäähdytystarpeeseen. Suuremmat jäähdytysrivat yhdistettynä tarvittavaan sytytysjärjestelmään nostavat moottorin painoa. Mm näistä syistä bensamoottorit eivät vielä ole saavuttaneet suurta suosiota F3A-luokassa. Joiltakin valmistajilta on kuitenkin tullut F3A käyttöön suunnattuja moottoreita joissa edellä mainittuja ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Näistä voidaan mainita esim. SM-30 ja ZDZ 40 F3A. Laajempaa suosiota ne eivät kuitenkaan ole saavuttaneet.
