Tässä sarjassa käsitellään RC-taitolennon perusliikkeitä. Tavoitteena on kertoa F3A-Nordic-kilpailuohjelman taitolentoliikkeistä ja niiden harjoittelusta. Sarjassa esitettyjen taitolentoliikkeiden harjoittelusta on hyötyä ns. sunnuntailennättäjällekin lennokkien paremman hallinnan myötä.
Ensimmäisessä osassa käsiteltiin RC-taitolennätyksen perusteita ja kerrottiin kahden ensimmäisen taitolentoliikkeen harjoittelusta. Toisessa osassa tutustuttiin muutamiin lennätysvirheisiin sekä uusina lennätysliikkeinä esiteltiin silmukka, hidas vaakakierre, immelman sekä selkälento ja split-S. Kolmannessa osassa käsiteltiin edellisissä osissa opittujen liikkeiden tai niiden osien yhdistelmistä koottuja liikkeitä : vaakakierre selkälennosta ja ulkopuolinen silmukka, puolikas kuubalainen kahdeksikko, käänteinen puolikas kuubalainen kahdeksikko, humbty bump, pystykäännös, nelikulmainen ja kolmikulmainen silmukka sekä syöksykierre.
Tässä osassa käydään läpi kesällä 2001 Tanskan Grenån F3A PM-kilpailujen yhteydessä pidetyssä palaverissa sovitun uudistetun ohjelman uudet liikkeet: kylkilento, pystykäännös päätyliikkeenä, cobra 1/2-kiertein ja top hat 1/4-kiertein. Tulevan kesän kilpailujen Nordic-luokka lennätetään uudistetun ohjelman mukaisesti ja ensimmäiset PM-kilpailut tällä ohjelmalla kisataan kesällä 2003 Suomessa.
Uudistetun Nordic-ohjelman pidentyminen yhtä pitkäksi (23 liikkeeseen) kuin F3A FAI-ohjelma tekee siitä vaikeusasteeltaan taas jonkinverran vaikeamman. Kaikki liikkeet ovat kuitenkin taitolennon peruselementtejä ja niistä koostettuja melko yhsinkertaisia yhdistelmiä, jotka ovat FAI-ohjelman liikkeisiin verrattuna lennätettävissä kohtuullisella harjoittelulla. Nordic-ohjelma ei ole kuitenkaan kenellekään harrastajalle ihan lastenleikkiä lennättää. Jos osaa lennättää Nordic-ohjelman virheettömästi läpi, on siirtyminen FAI-ohjelman pariin melko yksinkertaista ja vaatii vain lisää harjoittelua !
Kylkilento
Lennokkilla tehdään 1/4 vaakakierre suorasta vaakalennosta kyljelleen, jolle liike pysäytetään ja lennätetään suoraa linjaa, jonka jälkeen lennokki palautetaan vastakkaisen suuntaisella 1/4 vaakakierteellä takaisin vaakalentoon. Kylkilennon aikana lennokin runko pidetään oikealla pystylinjalla sopivalla sivuperäsinpoikkeutuksella ja sivusuunnassa korkeusperäsimellä korjaamalla. Siivet pidetään pystytasossa siivekkeillä korjaamalla.
Kylkilento vaatii lennokin rungolta melko hyvää kantokykyä sekä lisäksi vielä vaakasuoran lentoradan säilyttäminen kohtuullisen suurta moottoritehoa. Huonossa trimmissä lentävä lennokki kampeaa liikkeen aikana eri suuntiin ja jatkuva korjausten tekeminen pudottaa helposti ilmanopeutta ja siten rungon muutenkin heikkoa kantokykyä. Trimmaa siis lennokkisi kunnolla ennen liikkeen harjoittelua !
Harjoittelussa ei kannata unohtaa lennättää liikettä sekä koneen ylä- että alapuoli itseä kohti. Jos moottorissa riittää tehoja ja lennokin runko kehittää nostovoimaa, kannattaa ajaa lennokilla kylkilennossa suoran lennon jälkeen proseduurikäännöksiä ja lisäksi harjoitella erikseen 1/4-kierteitä molempiin suuntiin.
KUVA 4.1 Kylkilento
Pystykäännös päätyliikkeenä
Pystykäännös päätyliikkeenä ei äkkiseltään tunnu eroavan juurikaan aikaisemmin esitetystä keskiliike-pystykäännöksestä 1/4-kiertein. Liikkeen suuntaus lennätyslinjalta sivulle – ja siten tuulen suuntaan nähden poikittain – tuo kuitenkin sen suoritukseen omat lisänsä.
Pystykäännöksen suoritus aloitetaan suorasta vaakalennosta vetämällä lennokki 1/4-silmukalla pystynousuun. Moottorin tehoa pienennetään joko tyhjäkäynnille tai pienelle peruskaasulle ja lennokin hidastuttua se käännetään sivuperäsimellä 180 astetta takaisin pystysyöksyyn. Oikein suoritetun käännöksen aikana lennokin ei tulisi liikkua sivusuunnassa puolta siiven mittaa enempää, sillä muuten liike on jo wingover. Tyhjäkäynnillä suoritetun pystynousun jälkeen itse käännöstä voi tehostaa pienellä kaasun ”töräytyksellä” yhdessä sivuperäsimen kanssa. Sivuperäsimen käytössä tulee kuitenkin muistaa pysäyttää kääntyminen pienellä vastaohjauksella ennen pystysyöksyn saavuttamista, ettei lennokin runko heilahtele pystytason ympärillä.
Liikkeen suoritus sivutuuleen kovalla tuulella on todella vaativaa, sillä lennätyslinja pyrkii silloin kaatumaan tuulen tarttuessa lennokin siipeen. Liikkeen harjoittelussa olennaista onkin oppia tunnistamaan oikea nopeus ja kaasun tarve, jolla lennokki kääntyy lähes paikallaan. Oikean nopeuden arvioinnissa voi auttaa harjoitella ensin pyrstöluisujen tekeminen pienen moottoritehon avustamina.
KUVA 4.2 Pystykäännös päätyliikkeenä
Cobra 1/2-kiertein
Cobra-liike oli jo mukana muutaman vuoden takaisessa Nordic-ohjelmassa, ja nyt se tulee taas takaisin liikesarjaan.
Liike suoritetaan vetämällä lennokki suorasta vaakalennosta 45-asteen nousuun. Nousun puolivälissä lennokki käännetään 1/2-kierteellä 45-asteen selkänousuun, josta lennokki vedetään sitten keskimerkin kohdalla 90-asteen verran päätyen 45-asteen selkäsyöksyyn. Syöksyn puoleen väliin sijoitetaan taas 1/2-kierre. Syöksy oikaistaan 45-asteen vedolla takaisin suoraan vaakalentoon.
Liikkeen suorituksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota 1/2-kierteiden sijoitteluun sekä 45-asteen nousu- ja syöksylinjojen säilymiseen. Sivuperäsinkorjauksen unohtuminen 1/2-kierteessä johtaa helposti 45-asteen nousulinjan loivenemiseen, jonka jälkeen 90-asteen kulma liikkeen laella jää vajaaksi ja 45-asteen syöksylinjan sijoittaminenkin on sitten jo todella vaikeaa.
Liikkeen harjoittelussa kannattaa lähteä liikkeelle lennättämällä ensiksi pelkkiä peruslinjoja ilman 1/2-kierteitä sekä oikeinpäin, että selällään. Tämän jälkeen kannattaa harjoitella erikseen puolivaakakierteitä, jonka jälkeen puolivaakakierteitä 45-asteen nousussa ja syöksyssä jne. Tasossa tapahtuvien silmukan osien säteet tulisi muistaa pitää samansuuruisina liikkeen eri osissa.
KUVA 4.3 Cobra 1/2-kiertein
Top hat 1/4-kiertein
Top hat on perinteinen päätyliike, jolla voidaan lisäksi korjata syvyyssuuntaisia lennätyslinjan virheitä. Top hatin suoritus aloitetaan sourasta vaakalennosta, josta lennokki vedetään 1/4-silmukalla pystynousuun. Pystynousun puolessa välissä tehdään 1/4-kierre jonka jälkeen kone vedetään (tai työnnetään) 1/4 silmukalla vaakasuoraan, josta kone edelleen vedetään (tai työnnetään) 1/4-silmukalla pystysyöksyyn. Pystysyöksyn keskelle tehdään 1/4-kierre, jonka jälkeen lennokki vedetään 1/4-silmukalla takaisin suoraan vaakalentoon.
Tyypillisiä virheitä top hatissä ovat 1/4-silmukoiden erisuuruiset säteet. Moottoritehon puuttuessa pystynousun jälkeen tehtävästä 1/4 silmukasta tulee herkästi liian terävä ja vastaavasti pystysyöksyn jälkeen suurella nopeudella lennetystä silmukasta tulee liian suurisäteinen ”pussi”. Liikkeen yläosan keskellä tulee olla selkeä suoran lennon vaihe, eli liikkeen huipuksi ei saa lentää 1/2-silmukkaa !
Top hatin harjoittelu kannattaa jakaa kaikkien taitolentoliikkeiden harjoittelun tapaan selkeästi sen muodostavien osien harjoitteluun. Kun osat on harjoiteltu erikseen, aletaan niistä koostaa lopullista liikettä. Lopulta päästään kokonaisen liikkeen harjoitteluun. Kun liike alkaa olla jo sulava kokonaisuus, kannattaa alkaa kiinnittää huomiota sen sijoitteluun sektorissa. Top hat kannattaa harjoitella syvyyssuunnassa sekä itsestä poispäin että itseä kohti. Lennon aikaisemmissa vaiheissa syntyneet syvyyssuuntaiset virheet voi siten korjata top hatissä.
KUVA 4.4 Top hat 1/4-kiertein
Kesän 2002 F3A FAI- ja Nordic-luokkien lennätysohjelmat ja kilpailukalenteri löytyvät F3A team Finland ry:n kotisivuilta.
Aikaisemmin ilmestyneet osat
Osa 1 : Suora vaakalento ja proseduurikäännös.
Osa 2 : Silmukka, hidas vaakakierre, immelman, selkälento ja split-S.
Osa 3 : Vaakakierre selkälennosta ja ulkopuolinen silmukka, puolikas kuubalainen kahdeksikko, käänteinen puolikas kuubalainen kahdeksikko, humbty bump, pystykäännös, nelikulmainen ja kolmikulmainen silmukka sekä syöksykierre.
Juttu julkaistu alunperin virtuaalisessa Lennokki-lehdessä numerossa 6/2001. Kirjoittaja on Raimo Ruokonen [email: Raimo.Ruokonen #AT# insta.fi ].
